maanantai 13. huhtikuuta 2015

Ei koskaan yksin

Cosplayta harrastavat ystävät ovat vaarallisia. Sitä kutsuu toisen kylään tarkoituksena jatkaa keskeneräisiä töitä, ja lopulta päätyy - taas kerran - keksimään muutaman uuden paricossin. Puoliksi vitsaillen heitetyistä ideoista tulikin täysin mahdollisia suunnitelmia, kun C:n kanssa rakentelimme proppejamme ja jutustelimme cosplaysta.

Ensimmäinen uusi idea aiheutui omasta röyhkeydestäni ja päälaelleen kääntyneestä vitsistä. Kerroin ystävälleni, että haluaisin cossata Celebrimboria Shadow of Mordorista, ja vitsaillen vihjasin hänelle että cossaisi kanssani. C sanoi että cossaa, jos kerron hänelle sopivasta hahmosta. Vastasin hänelle, että Talion sopii hänen tyyppiinsä (C:llä on ihme mieltymys nahkavaatteisiin cosplayssa). Näytin kuvan, ja C totesi että Talion tosiaan näyttää sangen cossattavalta.

Kuoleman yhdistämä taistelupari...
...vaikka cosplaysuunnitelmieni kohde onkin
Celebrimborin hieman eläväisempi versio
Toinen ajatus olikin sitten vielä tahattomampi... Ohimennen sanoin C:lle, että olin miettinyt joko Junon tai Minervan (Assassin's Creed) cossaamista. Ennen kuin ehdin lisätä että en tosissani suunnitellut kummankaan cossaamista, kävi ilmi että myös hän oli miettinyt samoja hahmoja. Olimme molemmat ajatelleet, että yksin ei näitä hahmoja viitsi cossata. Mutta jos me molemmat cossaisimme... Jälleen vitsinä heitetystä ajatuksesta tulikin täysin potentiaalinen paricossi. Hups!

Roomalaisia jumalattaria - miksei?
Sain sentään jotain hyödyllistäkin aikaiseksi: uudelleenmaalausta odottanut Amulet of Kynareth sai vihdoin uutta hohtoa, ja Lady Maverickin (a.k.a. Gillian McCarthy tai Yksinäinen Naarassusi) tikari valmistui terän maalin niskoittelusta huolimatta. Edistystä tapahtui myös yliopistokaverilleni tilaustyönä rakentamassa Thranduilin miekassa.


Täytynee vain hyväksyä se tosiasia, että cosplaysuunnitelmien määrä kasvaa eksponentiaalisesti, eikä perässä voi enää pysyä. Mutta tilanteessa on hyvät puolensa: ei tule pulaa cossattavista hahmoista, eikä tarvitse cossata yksin.

Tarinoita cosplaysta ja elämästä, eli cosplayelämästä

...sillä tässä vaiheessa cosplay ja elämä tarkoittavat jo melkein samaa asiaa.

Sinä joka olet tänne eksynyt, olet lämpimästi tervetullut! Pitkään cosplay-blogin aloittamista harkinneena olen iloinen, että tämä blogi on viimein pystyssä. Remontti on vielä kesken, mutta ei anneta sen häiritä.

Sallikaa minun näin aluksi kertoa hieman cosplaytaustastani. Cosplaymaailman kaninkoloon putosin vuonna 2011, jolloin pikkusiskoni ja kahden rakkaan ystäväni kanssa suuntasimme kohti Tamperetta. Tracon VI oli siis ensimmäinen coni jossa kävin, ja sen jälkeen ei paluuta enää ollut. Vuosien varrella coniporukka on vaihdellut jonkin verran, mutta nämä kolme rakasta ihmistä ovat edelleen ne, joiden kanssa conittaminen ja cosplay on parasta (muita lainkaan väheksymättä). Ensimmäisestä puvusta, Naruton Itachista on päästy useiden muiden kautta Assassin's Creed II Ezio Auditoreen. Yhdet cosplaykisatkin olen ehtinyt kokea, eikä tuo kokemus tule jäämään viimeiseksi. Loppua tälle kehitykselle ja haasteiden ottamiselle ei näy.

Eikä tarvitsekaan. Tervetuloa seuraamaan, mitä tästä kaikesta seuraa.