Ei koskaan yksin

Cosplayta harrastavat ystävät ovat vaarallisia. Sitä kutsuu toisen kylään tarkoituksena jatkaa keskeneräisiä töitä, ja lopulta päätyy - taas kerran - keksimään muutaman uuden paricossin. Puoliksi vitsaillen heitetyistä ideoista tulikin täysin mahdollisia suunnitelmia, kun C:n kanssa rakentelimme proppejamme ja jutustelimme cosplaysta.

Ensimmäinen uusi idea aiheutui omasta röyhkeydestäni ja päälaelleen kääntyneestä vitsistä. Kerroin ystävälleni, että haluaisin cossata Celebrimboria Shadow of Mordorista, ja vitsaillen vihjasin hänelle että cossaisi kanssani. C sanoi että cossaa, jos kerron hänelle sopivasta hahmosta. Vastasin hänelle, että Talion sopii hänen tyyppiinsä (C:llä on ihme mieltymys nahkavaatteisiin cosplayssa). Näytin kuvan, ja C totesi että Talion tosiaan näyttää sangen cossattavalta.

Kuoleman yhdistämä taistelupari...

...vaikka cosplaysuunnitelmieni kohde onkin
Celebrimborin hieman eläväisempi versio

Toinen ajatus olikin sitten vielä tahattomampi... Ohimennen sanoin C:lle, että olin miettinyt joko Junon tai Minervan (Assassin's Creed) cossaamista. Ennen kuin ehdin lisätä että en tosissani suunnitellut kummankaan cossaamista, kävi ilmi että myös hän oli miettinyt samoja hahmoja. Olimme molemmat ajatelleet, että yksin ei näitä hahmoja viitsi cossata. Mutta jos me molemmat cossaisimme... Jälleen vitsinä heitetystä ajatuksesta tulikin täysin potentiaalinen paricossi. Hups!

Roomalaisia jumalattaria - miksei?

Sain sentään jotain hyödyllistäkin aikaiseksi: uudelleenmaalausta odottanut Amulet of Kynareth sai vihdoin uutta hohtoa, ja Lady Maverickin (a.k.a. Gillian McCarthy tai Yksinäinen Naarassusi) tikari valmistui terän maalin niskoittelusta huolimatta. Edistystä tapahtui myös yliopistokaverilleni tilaustyönä rakentamassa Thranduilin miekassa.

Täytynee vain hyväksyä se tosiasia, että cosplaysuunnitelmien määrä kasvaa eksponentiaalisesti, eikä perässä voi enää pysyä. Mutta tilanteessa on hyvät puolensa: ei tule pulaa cossattavista hahmoista, eikä tarvitse cossata yksin.