Desuconiin ja takaisin

Yay, ensimmäinen conipostaus!

Pitkän conittoman talven jälkeen (eikun kävinhän minä Frostissa, hups!) kaivettiin esiin vanhat cossit ja väsättiin uusia, sillä 5.-7.6. oli Desuconin aika. Sama porukka, joka silloin joskus koki yhdessä ihan ensimmäisen coninsa ikinä, kokoontui Lahteen viettämään muikean mukavaa viikonloppua. Siitä onkin yli kaksi vuotta kun sillä kokoonpanolla coneiltiin! Wow.

Perjantain automatka Lahteen oli kuuma. Junon puvusta puuttuivat helminauhat, joten matka taittui mukavasti harmaaksi spreijattuja paperiarkkeja suikaloidessa ja rullatessa. Matka Imatralta Lahteen kestää 56 helmeä. Pikkusiskoni halusi mennä conipaikalle suoraan, koska hänellä ei ollut cossia, eikä näin ollen tarvinnut aikaa valmistautumiseen. Minä ja C puolestaan koukkasimme rautatieaseman kautta, nappasimme kyytiin Sirun (tarvitsen kyllä oikeasti yhdenmukaisen tavan viitata toisiin ihmisiin... :p) ja ajoimme Omenahotellille valmistautumaan. Ensimmäisen päivän cossina minulla oli Suki, sillä perjantaille oli suunniteltu Avatar the Last Airbender -ryhmää. Ryhmä kuitenkin oli kutistunut hahmo kerrallaan, kunnes jäljellä olimme enää minä ja Azula. Tapasin sentään hänet, mukava tyyppi. Taistelimme kameran edessä Metsähallin nurkassa. Koska saavuimme Sibeliustalolle melko myöhään, tuntui päivä aika lyhyeltä. Conihengailua ehdittiin kuitenkin harrastaa, ja pienimuotoista photoshoottausta myös. Sain peruukillisia kuvia Sukista - aiemmissa kuvissa minulla on ollut omat hiukset.

Kuvan otti Siru

Lauantaina kaikilla oli cossi, ja näytimme hienoilta. Olin todella tyytyväinen pukuuni. Kaikki yksityiskohdat olivat kuten pitikin, ja jopa näytin Junolta. Puvun kanssa ei edes ollut tarvinnut tapella edellisenä päivänä, ja pahin conikuumotuskin oli ehtinyt jo kadota useita päiviä ennen conia. Loistavaa! C:n kanssa olimme varanneet ajan photoshoottiin, jonka aikana olin hyvin jäässä. En oikein keksinyt miten poseeraisin, tai millaisia kuvia haluaisin. Onneksi kuvaaja osasi asiansa, ja muutaman kuvauspaikan jälkeen löytyi järjestäjien alueelta kierreportaat, joissa valaistus näytti todella hyvältä. Samanlaisia valoja ja varjoja kuin Assassin's Creedien niissä kohtauksissa, joissa Juno ja Minerva esiintyvät! (ja tähän väliin linkki kuviin koska pystyn: https://desucon.fi/galleria/cosplayshoot-desucon-2015/assassins-creed-minerva-juno/) Otimme myös useita kuvia Sirun kameralla, minä Sirusta ja Siru minusta ja C:stä. Minä ja C myös poseerasimme kahden pienen tytön kanssa - kenties näytimme heistä prinsessoilta?

Kuvan otti Mira Strengell

Myyntipöytäsalista tein kenties hienoimman coniostoksen ikinä. Olin jo jonkin aikaa miettinyt haluavani Arwenin Evenstar-riipuksen, mutta koska se olisi pitänyt erikseen tilata jostakin, ei sen ostaminen tuntunut niin tärkeältä. Mutta nyt kun sellainen erään myyntipöydän vitriinissä näkyi, oli se pakko ostaa. Ensin kävelin ohi, ajatellen että ostan sen jos en mitään kivempaa myyntipöytäsalista löydä. Sitten kävelin takaisin: en varmasti löydä mitään kivempaa! Ostamani riipus oli vielä viimeinen kappale. Jostain syystä minkä tahansa viimeisen kappaleen saaminen lisää tyytyväisyyttä kyseisen asian saamisesta. Yay!

Jos perjantai tuntui lyhyeltä, oli sunnuntai välähdys vain. Tämä johtui siitä, että päivän  kesto oikeastikin oli lyhyin, ja conialueella vietetty aika kului pääosin ohjelmissa. Ohjelmissa käynti kuitenkin kannatti, etenkin osallistuminen jo Frostbitessä koettuun taistelukoreografiatyöpajaan. Vaikka ohjelma oli sama, mahdollisti se taistelutaitojen kertaamista, hiomista ja myös uuden oppimista. Tältä pohjalta syntyy vielä jotain hienoa...! Taistelukoreografiatyöpajan jälkeen käytiin kuulemassa cosplayn ongelmanratkaisusta ja hullusta soveltamisesta. Juuri muuta ei sitten ehdittykään, sillä lyhyen lounastauon jälkeen olikin jo aika suunnata kohti päättäjäisiä.

Kaikin puolin Desusta jäi kiva fiilis, ja yhtä conikokemusta rikkaampana lähdimme kohti kotia. Autolla kulkeminen on kyllä ovelaa, sillä varastoimalla tavarat sinne voi välttää conin loppumisesta johtuvan narikkaryysiksen.

Parhaan coniporukan kanssa <3

Seuraavan kerran conitusta on luvassa Traconissa, jonne - mikäli valar sen sallii - saavun Elrondina.

01101011 01110101 01110101 01101101 01101111 01110100 01110100 01100001 01100001

Olen valanrikkoja.

Tai ainakin melkein.

Mitään varsinaista valaa en ole kyllä vannonut, mutta itselleni ja C:lle sanoin kyllä etten aloittaisi uutta pukua ennen kuin Ezio ja Serana olisivat molemmat oikeasti valmiita. Noh, eivät ole.

Mutta, kuten niin usein käy, suunnitelmat cosplayn kanssa muuttuvat. Etenkin jos on sellainen ystävä kuin C, jonka kanssa aina välillä keksii jotain, mitä ei pitäisi. Kuten Juno ja Minerva.

Noin kuukausi sitten keksimme, kuten täälläkin kirjoitin, että voisimme cossata Junoa ja Minervaa. Myöhemmin keksimme, että Desucon olisi aika loistava näille cosseille, joten ei kun vaan terve taas, kangaskauppa!

(...minun ei pitänyt tehdä uutta cossia Desuun...)

Onneksi mekko, huntu ja huivi ovat hyvin yksinkertaisia, mutta vyössä, päähineessä ja kaulasysteemissä onkin sitten miljoona palaa. Siinähän leikkelen ja muotoilen. Sitäkin on tosin jo aloitettu, joten täältä minä vielä nousen!

Lisäksi teen myös edelleen päivityksiä Ezioon, koska haluan nostaa sen hienouden potenssiin kaksi! Vaikka kaikkia muutoksia ei ehdi toteuttaa, Desuconissa tämäkin puku tullaan näkemään.

Onneksi Ezion kanssa olen myös edistynyt: saappaat saivat uudet koristeremmit ja tunikan helman sisäpuolen miljoonat kirjailut ja pitkät nauhat ovat nyt paikallaan. Vielä rannesuojan kun saisi niin olisin onnellinen - hidden bladea ei valitettavasti tässäkään conissa tulla näkemään. Ehkä ensi kerralla.

Lopuksi voisinkin listata Desuconin cosplaysuunnitelmani:

Perjantai

Sunnuntai

Lauantai

Desussa nähdään!

Eregionin haltiasepät, täältä tullaan

"A craftsman is always pleased to hear his work is appreciated." -Will Turner

Pitkään ja hartaasti työstämäni haltiamiekka on valmis. Kyseessä on siis Thranduilin Hobitti-elokuvissa käyttämä miekka, ja samalla ensimmäinen koskaan tilaustyönä tekemäni proppi. Puusta, kitistä ja Fimosta syntyi sangen hienoa jälkeä.

Katsellessani näitä nopeasti ennen tilauksen luovutusta otettuja kuvia olo on hieman haikea. Työtunteja tuli käytettyä ja vaivaa nähtyä, ja nyt miekka on vaihtanut omistajaa. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen aikaansaannokseeni, ja oli aivan loistava fiilis kun ystävä, jolle miekan tein, kiitteli työni jälkeä.

Palkkion lisäksi sain miekan tekemisen myötä kokemusta ja taitoa. Välillä tuntui, ettei miekka ota onnistuakseen. Terän pienet kuviot osoittautuivat erityisen hankaliksi, mutta nekin sain näyttämään nätiltä. Varmuus onnistumisesta ja epäonnistumisesta vuorottelivat ilman välivaiheita. Suurimmaksi osaksi aikaa miekkaa oli kuitenkin hauskaa työstää, ja päällimmäiseksi tunnelmaksi jäi onnistumisen tuoma onnellisuus.

Ja kenties eräs haltiaviittaan pukeutunut yliopisto-opiskelija kulki illalla miekan kanssa ympäri asuntoaan, niin kuin hän sanoi tekevänsä. Joka tapauksessa miekka on hieno, ja asiakkaan/ystävän tekeminen iloiseksi on ihanaa!

Ei koskaan yksin

Cosplayta harrastavat ystävät ovat vaarallisia. Sitä kutsuu toisen kylään tarkoituksena jatkaa keskeneräisiä töitä, ja lopulta päätyy - taas kerran - keksimään muutaman uuden paricossin. Puoliksi vitsaillen heitetyistä ideoista tulikin täysin mahdollisia suunnitelmia, kun C:n kanssa rakentelimme proppejamme ja jutustelimme cosplaysta.

Ensimmäinen uusi idea aiheutui omasta röyhkeydestäni ja päälaelleen kääntyneestä vitsistä. Kerroin ystävälleni, että haluaisin cossata Celebrimboria Shadow of Mordorista, ja vitsaillen vihjasin hänelle että cossaisi kanssani. C sanoi että cossaa, jos kerron hänelle sopivasta hahmosta. Vastasin hänelle, että Talion sopii hänen tyyppiinsä (C:llä on ihme mieltymys nahkavaatteisiin cosplayssa). Näytin kuvan, ja C totesi että Talion tosiaan näyttää sangen cossattavalta.

Kuoleman yhdistämä taistelupari...

...vaikka cosplaysuunnitelmieni kohde onkin
Celebrimborin hieman eläväisempi versio

Toinen ajatus olikin sitten vielä tahattomampi... Ohimennen sanoin C:lle, että olin miettinyt joko Junon tai Minervan (Assassin's Creed) cossaamista. Ennen kuin ehdin lisätä että en tosissani suunnitellut kummankaan cossaamista, kävi ilmi että myös hän oli miettinyt samoja hahmoja. Olimme molemmat ajatelleet, että yksin ei näitä hahmoja viitsi cossata. Mutta jos me molemmat cossaisimme... Jälleen vitsinä heitetystä ajatuksesta tulikin täysin potentiaalinen paricossi. Hups!

Roomalaisia jumalattaria - miksei?

Sain sentään jotain hyödyllistäkin aikaiseksi: uudelleenmaalausta odottanut Amulet of Kynareth sai vihdoin uutta hohtoa, ja Lady Maverickin (a.k.a. Gillian McCarthy tai Yksinäinen Naarassusi) tikari valmistui terän maalin niskoittelusta huolimatta. Edistystä tapahtui myös yliopistokaverilleni tilaustyönä rakentamassa Thranduilin miekassa.

Täytynee vain hyväksyä se tosiasia, että cosplaysuunnitelmien määrä kasvaa eksponentiaalisesti, eikä perässä voi enää pysyä. Mutta tilanteessa on hyvät puolensa: ei tule pulaa cossattavista hahmoista, eikä tarvitse cossata yksin.

Tarinoita cosplaysta ja elämästä, eli cosplayelämästä

...sillä tässä vaiheessa cosplay ja elämä tarkoittavat jo melkein samaa asiaa.

Sinä joka olet tänne eksynyt, olet lämpimästi tervetullut! Pitkään cosplay-blogin aloittamista harkinneena olen iloinen, että tämä blogi on viimein pystyssä. Remontti on vielä kesken, mutta ei anneta sen häiritä.

Sallikaa minun näin aluksi kertoa hieman cosplaytaustastani. Cosplaymaailman kaninkoloon putosin vuonna 2011, jolloin pikkusiskoni ja kahden rakkaan ystäväni kanssa suuntasimme kohti Tamperetta. Tracon VI oli siis ensimmäinen coni jossa kävin, ja sen jälkeen ei paluuta enää ollut. Vuosien varrella coniporukka on vaihdellut jonkin verran, mutta nämä kolme rakasta ihmistä ovat edelleen ne, joiden kanssa conittaminen ja cosplay on parasta (muita lainkaan väheksymättä). Ensimmäisestä puvusta, Naruton Itachista on päästy useiden muiden kautta Assassin's Creed II Ezio Auditoreen. Yhdet cosplaykisatkin olen ehtinyt kokea, eikä tuo kokemus tule jäämään viimeiseksi. Loppua tälle kehitykselle ja haasteiden ottamiselle ei näy.

Eikä tarvitsekaan. Tervetuloa seuraamaan, mitä tästä kaikesta seuraa.